Ohessa on katkelma Corpus Hermeticumin traktaatista IV ”Malja eli Ykseys” (kääntänyt H. M Lampikoski). Corpus Hermeticum on muinaisten egyptiläisten ja hellenististen pyhien tekstien kokoelma – yksi maailman merkittävistä ”pyhistä kirjoista” vaikka hermetismi ei sinänsä ole uskonto siinä mielessä kuin vaikkapa kristinusko. Kyseisessä katkelmasssa Hermes ja Thot keskustelevat järjen ja Mielen luonteesta – kysymys, jota on jo aiemmin hieman sivuttu, joten kirjoitan aiheesta nyt lyhyen kommentaarin täydentämään aiempia teemoja. Tämä Hermeksen ja Thotin keskustelu avaa näköalan mm. siihen mikä on esoteerista ja mikä taas on eksoteerista. Aloittakaamme ensimmäisestä kappaleesta:
Hermes: Järjen, Thot, Jumala antoi kaikille ihmisille, mutta ei Mieltä. Eikä hän tehnyt niin siksi, että olisi kateellinen ihmiselle, koska kateus ei tule ylhäältä, vaan se syntyy täällä alhaalla, niiden ihmisten sieluissa, joilla ei ole Mieltä.
Hermes ensin opettaa Thotille, että kaikille ihmisille on annettu järki, mutta ei Mieltä. Mitä tämä tarkoittaa? Maallinen ihminen muodostaa suhteen maailmaan järjen1 kautta – ennen kaikkea loogisen ja käsitteellisen ajattelun kautta. Looginen ja käsitteellinen ajattelu antaa ihmiselle toimijuuden maallisessa aistien maailmassa, sillä looginen ja käsitteellinen ajattelu jäsentää kokemuksemme maailmasta. Ilman ajattelun luomia käsitteitä, maailma ympärillämme olisi käsittämätön. Se vain olisi. Voimmekin miettiä pientä lasta, joka on vasta oppinut puhumaan. Vielä vauvana tällainen lapsi on voinut olla jollain tapaa elää tiedottamassa tilassa, jossa asiat vain tapahtuvat. Käsitteiden omaksuminen ja puhumaan oppiminen antaa lapselle tietoisuutta ja toimijuutta. Lapsi voi pyytää itselleen esimerkiksi ruokaa muullakin tavalla kuin vain itkemällä. Lapsi oppii ymmärtämään asioiden välisiä suhteita. Järki on kaiken kaikkiaan välttämätön ihmiselle, jotta hän voisi toimia maanpäällä elävänä ihmisenä.
Kuitenkin järjellä on hintansa – nimittäin erillisyys tai ”kateus” kuten katkelmassa mainitaan. Järki eristää ihmisen henkisestä alkuperästään. Niin upea instrumentti kuin ihmisen aivot ovatkin, niin samalla aivot ovat eräänlainen ihmisen tietoisuuden ”vankila”. Tämä aivojen instrumentti fokusoi ja tiivistää vapaan hengen tiiviseen aistitietoisuuteen ja maalliseen älyllisyyteen. Tämä maallinen rationaalinen älyllisyys ei kykene käsittämään Mieltä – ylimaallista ja supra-rationaalista tietoisuutta jumalallisesta.2 Lukemattomia hyllymetrejä on kirjoitettu filosofista ja tieteellistä kirjallisuutta, joissa on esitetty skeptisiä näkökulmia koskien ihmisen kykyä hankkia tavanomaisen järjen rajat ylittävää tietoa, kuten tietoa Jumalasta. Immanuel Kantin filosofia on ehkä jopa eräänlaista eksoteerista filosofiaa par excellence – järjen rajoja ei voi ylittää, jäljelle jää vain usko koskien Jumalaa. Kuitenkin tämä näkemys itsessään ei välttämättä ole ennakko-oletuksista täysin vapaa. Vaikka joku on tullut johtopäätökseen, että järjen rajoja ei voi ylittää ja asia olisi ”todistettu”, niin tämä ei kuitenkaan tarkoita, että näin asia olisi todellisuudessa. Tämä ennemmin kertoo todistuksen rajallisuudesta. Ylipäätään asioiden ”todistaminen” liikkuu rajallisen maallisen älyn piirissä omaa kehäänsä, jossa sekä henkisistä että maallisista asioista voi esittää mitä moninaisimpia ”todistuksia”, mutta jotka lopulta jäävät epätyydyttäviksi. Tarvitaan jotain muuta.
Thot: Ja miksi sitten, oi Isä, ei Jumala antanut kaikille Mieltä?
Hermes: Koska, poikani, hän halusi asettaa sen sielujen eteen palkinnoksi kamppailusta.
Kamppailu. Ihmisten sielut saavuttavat Mielen kamppailun kautta. Steriilien todistusten sijaan tarvitaan tahtoa. Niin tärkeää kuin loogisen ajattelun kehittäminen onkin, niin se ei yksinään riitä. Pikemminkin maallisen järjen kehään liian yksipuolisesti jääminen sulkee ihmisen pois henkisestä maailmasta. Maailman esoteerinen ulottuvuus vaatii avautuakseen lähes aina ponnistusta. Tarvitaan tahdonponnistusta ihmisen siellullisten kykyjen kehittämiseksi. Nykypäivän tiede ottaa annettuna oletuksena, että ihmisen sielunkyvyt rajoittuvat tunnettuun aistimaailmaan, tulkitsee näitä tietyllä tavalla ja lopulta sulkee automaattisesti toisenlaiset havainnot pois. Tiettyjen rajojen puitteissa tällä on oikeutuksensa, mutta myös hintansa jos uskomme että nämä rajat ovat yleispätevät. Tällainen uskomus lopulta kaventaa ihmisen tietämisen mahdollisuuksia.
Luulemme että ihmisen tietäminen rajoittuu viiteen aistiin ja niiden piirissä tapahtuvaan järkeilyyn. Tämä ei kuitenkaan ole ihmisen tietämisen rajojen loppu vaan vasta alku! Saatamme odottaa näiden suppeiden rajojen piirissä valmiita vastauksia ja teorioita, sen sijaan että alkaisimme itse ponnistelemaan uusien ”aistien” kasvattamiseksi ja tutkisimme mihin ihminen todella on kykenevä. Tämä ihminen on se todellinen ihminen, joka kattaa kehon ja sielun lisäksi hengen. Tämän todellisen ihmisen sijaan koemme ihmisen karikatyyrin ja uskomme sen olevan ihmisen ”todellinen” olemus. Olemme unohtaneet itsemme. Pystytkö pysähtymään hetkeksi? Pystytkö muistamaan itsesi? Sen itsesi, joka ei samaistu maallisen järjen loputtomiin oravanpyöriin. Muistatko sen itsesi joka ei ole syntynyt tähän maailmaan vaan on olemassa henkenä – tälläkin hetkellä? Tällainen mietiskely avaa tietä järjen ylittävään tietoon Mielestä – gnosikseen.
Mainittakoon kuitenkin, että tällaiseen tiedonpyrkimykseen on olennaisella tavalla liityttävä pyrkimys eettiseen itsekasvatukseen, psykologiseen eheytymiseen ja terveisiin elämäntapoihin. Tällaisen tiedon hankinnassa subjektin ja objektin normaalit rajat ylittyvät ja ihminen on koko olemuksellaan läsnä tiedonkokemuksessa. Siksi pyrkimys henkiseen tietoon sisältää väistämättä moraalisen ulottuvuuden, koska tällaisessa pyrkimyksessä ihmistä ei voi saattaa samalla tavalla jonkinlaiseksi erillisen neutraaliksi havainnoijaksi kuin vaikkapa luonnontieteissä. Kemisti voi laboratoriossa saavuttaa päteviä tieteellisiä tuloksia, vaikka hän olisi kuinka paha roisto tahansa. Henkisen tiedon alueella tämä ei enää ole mahdollista, sillä ihmisen sisällä oleva harhaisuus ja petollisuus vääristää saatua tietoa (joskin jos ihminen on saavuttanut riittävän kehityksen asteen, niin hän ei enää samaistu kielteisiin piirteisiinsä vaikka edelleen kantaisi niitä sisällään). Rudolf Steiner antaa kirjassaan Henkisen tiedon tie käytännöllisiä ohjeita henkisen tiedon saavuttamiseksi. Yksi hänen antama ohjeensa kuuluu seuraavasti (Reijo Wileniuksen käännös): ”Kun koetat astua yhden askeleen eteenpäin henkisten totuuksien tajuamisessa, astu samalla kolme askelta eteenpäin luonteesi kehittämisessä.”
Thot: Ja minne hän asetti sen?
Hermes: Hän täytti suuren maljan Mielellä ja lähetti sen alas maahan, saattoi matkaan lähettilään ja käski häntä julistamaan ihmisten sydämille seuraavasti: ”Kastaudu tässä Mielen maljassa, jos sydämesi on riittävän vahva, jos se uskoo, että nouset jälleen maljan lähettäjän luokse, jos se tunnistaa olemassaolosi tarkoituksen.”
Ja kaikki ne, jotka noudattivat julistusta ja kastautuivat Mielessä, tulivat osallisiksi gnosiksesta, ja heistä tuli täydellisiä ihmisiä, kun he saivat Mielen.
Mutta ne, jotka eivät ymmärtäneet julistusta ovat järkiperäisiä ihmisiä, sillä he eivät vastaanottaneet myös Mielen lahjaa, eivätkä he tiedä olemassaolonsa tarkoitusta tai sen aikaansaajia.
Katkelman viimeinen osio sisältää kuvauksen maljasta, joka on täytetty Mielellä.3 Maljan symboliikasta tulee helposti mieleen Graalin malja – tuo Luciferin kruunussa olleesta jalokivestä valmistettu pyhä malja, josta Kristus joi ehtoollisena. Graalin maljaan on liitetty pyhyyden vaatimus – vain puhdas sielu voi koskea Graaliin vahingoittumatta. Tämänkaltainen vaatimus on myös Hermeksen kuvauksessa koskien Mielen maljaa – sydämen on oltava riittävän vahva. Sydän on alkemistien athanor uuni, jonka kuumuus polttaa kaiken epäpuhtaan jumalallisen Rakkauden väkevässä liekissä. Sydämen vahvuus puhdistaa kaiken maallisen järjettömyyden – kaiken sen mikä peittää Hengen kirkkauden ilmentymisen ihmisen sielussa. Vain tällöin itse kunkin sielun olemassaolon tarkoitus voi paljastua sen koko loistossaan.
Vaikka sydämeen nykyaikana liitetään sentimentaalisia mielleyhtymiä, niin esoteerisesti tarkastellen sydän on aivojen ohella ihmisen älyn instrumentti ja monella tapaa kehittyneempi kuin aivot – esimerkiksi pelkkä aivoihin sidottu älykkyys pystyy keksimään mitä moninaisimpia syitä vaikkapa moraalisen ulottuvuuden poistamiseksi tieteen piiristä, kun taasen sydämen intuitiivinen älykkyys hahmottaa asioiden kokonaisvaltaisen luonteen sisältäen myös asioiden eettisen merkityksen (ja tämä on samalla henkinen merkitys). En viittaa tässä niinkään fyysiseen sydämeen, vaan ihmisen henkiseen sydämeen, josta käytetään Sankritin kielellä termiä anahata – ”lyömätön” – mikä viittaa mm. henkisen sydämen ”hiljaisuuteen” (suhteessa maalliseen kokemukseen). Siinä missä maallinen järki kykenee vain loputtomaan analyysiin, niin sydämen ymmärrys kykenee todelliseen varmuuteen. Varmuuteen, joka ehkä helpoiten paljastuu hiljaisessa mietiskelyssä. Tämä varmuus avaa oven olemassaolon mysteeriin ja myös iloon – vain ymmärtämällä tarkoituksemme voimme saavuttaa pysyvää, horjumatonta iloa, mikä ei ole riippuvainen maalliseen elämään väistämättä kuuluvista vaihteluista. Saamme lahjaksemme jumallallisen ilon ja autuuden.4
Päätän tämän kirjoituksen erään nykyajan henkisen tutkijan – intialaisen joogamestari Paramahansa Yoganandan – kuvaukseen kokemuksestaan koskien Graalin maljaa eräänlaisena esimerkkinä mahdollisesta ”gnosiksen” kokemuksesta:
”Erakkomaja Encinitasissa, Kalifornia. Istuin pimennetyssä huoneessani meditaatiossa, rukoillen syvästi sielustani, kun yht’äkkiä mustuus antoi tietä taivaalliselle opaalin siniselle säteilevyydelle. Koko huone oli kuin opaalinen liekki. Tässä valossa, Herra Jeesuksen hehkuva muoto ilmestyi. Hänen kasvonsa oli jumalallinen. Hänen ulkonäkönsä oli kuin nuorella parikymppisellä miehellä, harva parta ja viikset; hänen pitkä musta tukkansa jakautui keskellä omaten kultaista valoa siinä. Hänen jalkansa eivät olleet koskemassa lattiaa. Kun hän tuijotti alas minuun, Pyhä Graali ilmestyi hänen suuhunsa. Se laskeutui minun huulilleni ja koski niitä; sitten ne menivät takaisin Jeesukselle. Muutaman tovin innostuneen ehtoollisyhteyden jälkeen hän sanoi minulle ”Joitte samasta maljasta mistä minä juon”. Hänen sanansa tarkoittivat että olin juomassa hänen viisauttaan hänen havaintojensa Pyhästä Graalista minkä hän oli pudottanut tietoisuuteeni, ja hän oli hyvin tyytyväinen.”5
1Oma kysymyksenä on, että mikä termi olisi pätevin kuvaamaan ”maallista järkeä”. Olisiko äly parempi sana kuin järki? Vai kuten tässä on esitetty eli järki kuvaa maallista?
2Intiassa sanskritin sana chit saattaa vastata tässä esitettyä Mieltä. Ainakin kun huomioimme, että traktaatin myöhemmässä kohdassa viitataan gnosiksen valmistavan alun hyvyydelle, mikä saattaa olla viittaus sanskritin kielen käsitteeseen sat.
3Platon – joka oltiin mahdollisesti vihitty Hermetismiin Egyptissä – kertoo Vulkanus-Krateerista, hehkuvasta maljasta, jossa auringonvaloa sekoitettiin. Tästä onkin helppo ajatella, että tämä Platonin kertoma auringonvalo viittaa Mieleen. Ks. John Matthews: Graalin myytti, s.9.
4Tässä mielessä voi olla mielenkiintoista pohtia jos kertomuksen malja viittaa intialaisessa traditiossa kuvatuun tietoisuuden aspektiin ananda – ”autuus”.
Taivaanmalja 
Kiitoksia mielenkiintoisesta ja ajatuksia herättävästä kirjoituksesta. Rupesin pohtimaan rationaalisuutta ja suprarationaalisuutta modernin matematiikan näkökulmasta. Matematiikkaa täysin oikeutetusti pidetään rationaalisen ajattelun perimmäisenä linnakkeena, ja siksi onkin mielenkiintoista, että siihenkin sisältyy järjen ylittävä elementtinsä. Kurt Gödel todisti epätäydellisyysteoreemassaan kaksi asiaa: I) Matematiikan ristiriidattomuutta ei voida todistaa, ja II) On aina olemassa sellaisia tosia matemaattisia väittämiä, joita ei voida todistaa. Jokainen matemaatikko työssään pragmaattisesti olettaa matematiikan olevan ristiriidatonta, ja tämä myös tuntuu intuitiivisesti selvältä; on mahdotonta kuvitella, että esimerkiksi 1+1 olisi jotain muuta kuin 2 (ainakin jos pysytellään meille tutussa kymmenjärjestelmässä; esimerkiksi binaarijärjestelmässä tilanne on toinen). Mutta tämä oletus on viime kädessä uskonvarainen tai intuitiivinen.
Esimerkkinä kohdasta II voidaan käyttää vaikkapa alkulukupareja, toisin sanoen alkulukujen pareja, joissa kahden alkuluvun välissä on yksi parillinen luku, esimerkiksi 21&23. Onko tällaisia pareja olemassa äärellinen vai ääretön määrä? Tähän kukaan ei ole kyennyt vastaamaan. Emme tietenkään tiedä onko väitteessä ”Alkulukupareja on äärettömän monta” kyseessä Gödelin tarkoittama todistumaton väite, mutta esimerkin vuoksi olettakaamme se tällaiseksi. Väitettä olisi mahdotonta todistaa millään rationaalisella päättelyketjulla. Mutta Jumala voisi äärettömässä mielessään nähdä kaikki luvut ja nähdä väitteen paikkansapitävyyden. Tällainen suora havaitseminen olisi siis suprarationaalista, olkoonkin että siihen vaadittaisiin ääretön mieli. Mutta eikö ihminen voi käsitteet ylittävällä tasolla olla mystisessä yhteydessä äärettömään mieleen?
Tällaisilla matemaattisilla pohdinnoilla ei liene paljoakaan yhteyttä henkisen kehityksen tai etiikan ulottuvuuksiin, mutta ehkäpä nämä toimivat yhtenä näkökulmana supratationaalisuuden luonteeseen. (Ja toisaalta, jotkut ovat sanoneet epätäydellisyysteoreeman todistuksen tajuamisen olevan lähes uskonnollinen kokemus. Oma erittäin rajallisen matematiikan ymmärrykseni perusteella olen kokenut erisuuruisten äärettömien olemassaolon tajuamisen Cantorin diagonaaliargumentin kautta olevan myös henkinen, ei vain älyllinen kokemus.)
Olen artikkelin kanssa eri mieltä siitä, että kaikille ihmisille ei ole annettu suprarationaalista Mieltä. Sanoisin pikemminkin, että kaikille on annettu se, mutta kaikki eivät tiedosta sitä. Ajatellaan esimerkkinä yksilön ajallisen identiteetin säilymistä. Useimmat ihmiset olettavat, että aamulla vuoteesta herää sama identiteetti kuin se joka meni illalla nukkumaan. Mutta tämä oletus ei ole perusteltavissa tieteen eikä rationaalisen päättelyn keinoin. Kukaan ei tiedä, mikä ihmisen perimmäinen identiteetti lopulta on, puhumattakaan siitä, miten sen voisi mitata. Itselläni ei ole kantaa identiteetin säilymiseen (on mahdollista esimerkiksi ajatella zeniläisittäin, että identiteettiä ei edes ole olemassa), mutta yhtä kaikki kyseessä on rationaalisen järjen rajat ylittävä oletus, jonka lähes jokainen ihminen tekee tajuamatta sitä sellaiseksi.
Viime aikoina Kabbalaan tutustuneena lopuksi mainitsen, että sielun kolmanneksi ylin osa, Neshamah, ylittää ajatteluprosessin, sisältäen niin yliaistilliset havainnot kuin luovat oivallukset.
TykkääTykkää
Kiitos tästä syvällisestä kommentista!
”Alkulukupareja on äärettömän monta” kyseessä Gödelin tarkoittama todistumaton väite, mutta esimerkin vuoksi olettakaamme se tällaiseksi. Väitettä olisi mahdotonta todistaa millään rationaalisella päättelyketjulla. ”
Jep, tämä onkin hyvä esimerkki siitä kuinka kaikkein rationaalisimmankin tieteen sisässä on lopulta intuitiivisia elementtejä, joiden todistaminen saattaa olla mahdotonta puhtaan rationaalisella tasolla. Kuitenkin intuitiivisella tasolla tällaisessa väitteessä ei tarvitse olla mitään ongelmaa, vaan pikemminkin tällainen väite voi toimia eräänlaisena avauksena muille tutkimuksille koskien intuitiota ja suprarationaalista ymmärrystä (ja siten laajemmin tutkimuksille koskien maailmankaikkeutta ja ihmisen kykyä laajennettuun ymmärrykseen).
”Tällaisilla matemaattisilla pohdinnoilla ei liene paljoakaan yhteyttä henkisen kehityksen tai etiikan ulottuvuuksiin, mutta ehkäpä nämä toimivat yhtenä näkökulmana supratationaalisuuden luonteeseen. (Ja toisaalta, jotkut ovat sanoneet epätäydellisyysteoreeman todistuksen tajuamisen olevan lähes uskonnollinen kokemus. Oma erittäin rajallisen matematiikan ymmärrykseni perusteella olen kokenut erisuuruisten äärettömien olemassaolon tajuamisen Cantorin diagonaaliargumentin kautta olevan myös henkinen, ei vain älyllinen kokemus.)”
Tämä on mielestäni hyvä esimerkki siitä kuinka hengen tajuamiseen ei ole välttämätöntä opiskella erinäisiä ”salatieteitä”, vaan myös aivan tavanomaisen matematiikan (tai tieteen tai filosofian) intensiivinen harjoittaminen voi toimia väylänä laajennetun ymmärryksen saavuttamiseksi. Matematiikassahan on mielenkiintoista huomata se, että matematiikka tietyissä puitteissa käsittelee yliaistillisia kohteita. Esimerkiksi tasasivuista kolmiota ei ole olemassa aistillisessa maailmassa. Näinpä tällainen matemaattinen kontemplaatio voi johtaa Hengen tajuamiseen siirtämällä ajattelun aistillis-rationaaliselta tasolta hengellis-suprarationaaliselle tasolle. Eipä liene mikään ihme että numeroiden mystiselle merkitykselle annettiin suuri painoarva vaikkapa Pythagoralaisten keskuudessa. Ja vaikka tämä ei suoraan liity henkisen kehityksen tiettyihin aspekteihin tai etiikkaan, niin mielestäni tällainen kontemplaatio voi rakentaa tietynlaista sisäistä ymmärrystä joka voi tukea muuta henkistä kehitystä. Sanottakoon kuitenkin sekin, että ilman oikeanlaista asennoitumista, matematiikka voi myös lukita ihmismielen rationalistiseen ”kartesiolaiseen” vankilaan, joten asioilla on aina kaksi puolta.
”Olen artikkelin kanssa eri mieltä siitä, että kaikille ihmisille ei ole annettu suprarationaalista Mieltä. Sanoisin pikemminkin, että kaikille on annettu se, mutta kaikki eivät tiedosta sitä. Ajatellaan esimerkkinä yksilön ajallisen identiteetin säilymistä. Useimmat ihmiset olettavat, että aamulla vuoteesta herää sama identiteetti kuin se joka meni illalla nukkumaan. Mutta tämä oletus ei ole perusteltavissa tieteen eikä rationaalisen päättelyn keinoin. Kukaan ei tiedä, mikä ihmisen perimmäinen identiteetti lopulta on, puhumattakaan siitä, miten sen voisi mitata. Itselläni ei ole kantaa identiteetin säilymiseen (on mahdollista esimerkiksi ajatella zeniläisittäin, että identiteettiä ei edes ole olemassa), mutta yhtä kaikki kyseessä on rationaalisen järjen rajat ylittävä oletus, jonka lähes jokainen ihminen tekee tajuamatta sitä sellaiseksi.”
Jep, maallisella tasolla harva tiedostaa suprarationaalista Mieltä, mutta varmasti kaikilla on lopulta kyky tällaiseen tiedostamiseen jos vain löytyy tahtoa (ja muut elämän olosuhteet ovat suotuisat). Tuo vuoteesta heräämis esimerkki on mielestäni mielenkiintoinen meditaation kohde! Kuka on se joka aamulla herää vuoteesta? Siinäpä vasta kysymys. Jonkinlainen tietoisuuden jatkuvuus on olemassa muistin kautta, mutta voiko tällä vielä perustella identiteetin olemassaoloa? Tämä jääköön tutkimuskysymykseksi tältä iltaa.
Tulipa tässä tänään tällainen video vastaan Youtubessa koskien matematiikkaa. Esimerkiksi videon loppu n. 21 minuutin kohdalta alkaen on mielestäni hyvin mielenkiintoinen. Kyseisessä kohdassa kuvataan kvantiteettiin liittyen viisi paradoksia:
TykkääTykkää